Jokainen voi päätellä itse.
Myös poliisi painosti ja johdatteli lapsia ankarasti muuttamaan kertomuksensa. Lasten päät on sekoitettu, he ovat niitä varsinaisia uhreja, he saavat maksaa koko elämänsä ajan sitä, sitä, että äidistään päätettiin tehdä syyllinen hintaan mihin hyvänsä.
Julkaistu Alibi 2/2013 s.4
POLIISI KEKSI TODISTEET
Poliisin "uudet todisteet" Ulvilan murhajutussa on lapsen kertomus, jonka alkuperäinen käsikirjoittaja on poliisi itse. Se painosti vuonna 2009 lasta ottamaan tarinan omiin nimiinsä. Silloin se ei onnistunut. Kaksi vuotta myöhemmin tilanne muuttui.
Poliisin murhatodisteiden ydin löytyy Anneli Auerin seksuaalirikosjutun salaiseksi julistetusta oikeudenkäyntiaineistosta. Jukka S.Lahti murhattiin Ulvilassa joulukuun 1. päivä vuonna 2006. Satakunnan poliisi puhutti hänen kahta vanhinta lasta heti tuoreeltaan. Tuolloin 7-vuotias poika kertoi olleensa nukkumassa, heränneensä ääniin, kuulleensa isänsä huutoa (ja äitinsä puhuvan puhelimessa) ja menneensä peloissaan peiton alle piiloon. Hän pysyi piilossa poliisien tuloon asti.
Uusi kertomus
Heinäkuussa 2011 poika kertoi sijaisvanhemmilleen aivan toisen version. Sijaisvanhemmat (Annelin lapseton veli ja tämän vaimo) haastattelivat poikaa useita kertoja videolle, samoin nuorempia lapsia, jotka toistivat ja värittivät isoveljen tarinaa. Lapsia on haastateltu myös yhdessä ja kerta kerralta tarina on laajentunut ja hurjistunut. Videot toimitettiin syyttäjälle 1.8.2011.
Uuden kertomuksen mukaan poika heräsi murhayönä äitinsä, ja vanhimman lapsen, tuolloin 9-vuotiaan tytön supinaan. Poika oli noussut sängystä, raottanut huoneensa ovea, ja kuunnellut tapahtumia. Kaikki kertomuksen havainnot perustuvat kuulemiseen.
"Ja sitten ne sanos että nyt", poika kertoo videolla. Poika kuuli äitinsä menevän ulko-ovesta ulos, siskon menevän keittiöön, ottavan sieltä veitsen ja menevän makuuhuoneeseen, jossa isä kuorsasi. Tytär iski isää ensimmäisen kerran veitsellä , ja samalla äiti alkoi ulkoa päin rikkoa makuuhuoneeseen johtavan oven lasi-ikkunaa. Poika kuulee, kun takaovi avataan. Tämän jälkeen tytär ja äiti iskevät vuorotellen Jukkaa veitsellä. Lopulta äiti tappaa hänet vasaralla.Vasta tämän jälkeen Anneli Auer soitti hätäpuhelun, jonka poika kertoo alkaneen välillä alusta. Hätäpuhelu olisi siis ollut etukäteen nauhoitettu.
Jatkossa tarina paisuu. Anneli Auer ja tytär ovat etukäteen harjoitelleet murhaa, useana yönä, isän kuorsatessa: "Ne---keskusteli ja sanos, että hyvä kun me harjoitellaan". Äiti varoitti jo kauan ennen, että jos lapset joskus kuulevat yöllä jotain erikoista, sitä ei saa kertoa kenellekään. Jälkikäteen tappajat ovat kerskuneet teoillaan perheen nuorimmille.
Kertomuksiin ilmaantuvat myös ruskeista pyyhkeistä tehdyt kilvet, joilla äiti ja tytär suojautuivat veriroiskeita vastaan. Tämäkin on kuulohavainto.
Lopulta tavoitteeksi ilmenee joukkomurha. Rahojen vuoksi oli määrä tappaa isovanhemmat, ja tarinan seuraavassa vaiheessa myös kaikki nuorimmat lapset. Juttu kehittyy myös saatananpalvonnan kuvaukseksi.
Poliisin oma tarina
Åbo Akademin psykologian professori Pekka Santtila ja psykologian tohtori Katariina Finnilä tunnistivat murhatarinan. He antoivat Anneli Auerin puolustuksen pyynnöstä seksuaalirikosjuttuun laajan asiantuntijalausunnon.
Kun poliisi otti vuonna 2009 Auerin pääepäillyksi, se painosti ankarasti vanhinta tytärtä muuttamaan kertomuksensa, jonka mukaan murhayönä paikalla oli tuntematon mies. Myös poika otettiin tehohaastatteluun, jossa Santtilan ja Finnilän mukaan esintyy noin 60% suoria johdattelevia kysymyksiä. Näin lapsia ei saa haastatella.
Poliisin haastattelijat esittivät pojalle, että Auer oli pahoinpidellyt Jukka S.Lahtea jo pidemmän ajan ennen murhaa, samoin lapsia, ja vanhimman tyttären kertoneen murhasta veljelleen. He arvelivat pojan kuulleen murhayönä askelia ja oven avaamista.
Merkittävää on se, että poika vuonna 2009 haastattelussa vastustaa johdattelua melko hyvin. Hän vastaa kielteisesti suoriin johdatteleviin kysymyksiin, eikä hän muuta kertomustaan toistettujen johdattelevien kysymysten myötä, Santtila ja Finnilä huomauttavat.
Auerin pojan kuulustelu 2009-09-16
Heinäkuussa 2011 poika kertoi sen tarinan, jonka poliisi oli kaksi vuotta aikaisemmin hänelle esitelly. Uuden kertomuksen uskottavuutta heikentävät myös sosiaaliviranomaisten lausnnot. Sisarusten välit olivat erittäin hyvät murhan jälkeisinä vuosina, myös sen jälkeen kun poliisi syksyllä 2009 vei äidin. Kaikki lapset sijoitettiin samaan lastenkotiin ja seuraavana keväänä Auerin veljen luokse. Sosiaaliviranomaiset tosin olivat harkinneet lasten hajasijoitusta juuri siksi, etteivät he yhdessä kehittäisi murhasta mitään fantasioita.
Vanhin tytär muutti toisaalle kesäkuussa 2010, mutta sisarusten suhteet pysyivät edelleen lämpiminä. Niissä toki oli iän mukaisia eroja. Kaksi vanhinta lasta tukeutuivat enemmän toisiinsa, kaksi nuorinta toisiinsa.
Kuinka todennäköistä on, että välit ovat viisi vuotta hyvät, jos veli koko ajan tietää siskon tappaneen isän?
Uuden tarinan syy
Välit huononivat ja katkesivat vasta keväällä ja kesällä 2011. Tuolloin oli tiedossa, että käräjäoikeuden murhasta tuomitsema äiti todennäköisesti vapautuu.
Pekka Santtila ja Katariina Finnilä arvioivatkin murhatarinan syyksi lasten pelkoa tulevaisuudestaan. Lapset olivat menettäneet isän ja äiti on oletettavasti ollut aika stressaantunut sen jälkeen. Kolmen vuoden kuluttua isän murhasta tuomitaan äiti, joka kahden vuoden jälkeen vapautuu. Tänä aikana lapset ovat kotiutuneet sijaisvanhempien luo, mutta nyt on edessä paluu äidin luokse. Äidin, joka ensin on murhannut isän ja sitten ei olekaan. Aikuisenkin on vaikea ymmärtää tilannetta, saati lapsen. Niinpä lapset nyt tarttuvat hädissään tarinaan, jota poliisi oli jo aiemmin pojalle tyrkyttänyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti