Ja sitten mennään ja väitetään, että Annelin oli mahdoton koskettaa miestään ovenraosta, vaikka alkuperäisen tilanteen mukaan Annelin oli erittäin mahdollista koskettaa miestään, jos kerran alkuperäisessä kuvassa oleva poliisikin mahtuu oikein hyvin ovenraosta katsomaan uhria ja osoittamaan häntä taskulampulla.
http://niinaberg.com/2012/12/19/poliisin-mukaan-ruumiin-koskettaminen-oven-raosta-on-mahdotonta/
http://niinaberg.com/2013/08/29/hammastyttaa-kummastuttaa/
Niina Berg kirjoittaa:
"Kuva 45 (=sama kuva kuin digiversion kuva 51). Poliisi on tehnyt valokuvaliitteestä kaksi muuten identtistä versiota, mutta jälkimmäisestä on tämä kuva jostain syystä poistettu. Tilalle on laitettu täysin merkityksetön kuva, suurennos aiemmasta kuvasta 44. Samalla on mennyt sisällysluettelokin tältä osin uusiksi. Mitään muuta ei sitten olekaan vaihdettu, ei edes päivämääriä tai leimoja. Poliisi on yrittänyt “pimittää” kuvan olemassaolon uudella versiolla. Ilmiselvästi joku muu valehtelee kuin Annu.
Arvaan, että poliisi yrittää peitellä sitä, että sen tekemät rekonstruktiot ovat täysin pielessä. On perusteltua tässä yhteydessä epäillä, että toiminta on ollut tarkoitushakuista ja suunniteltua – sekä väärän rekon tekeminen että valokuvan pimittämisyritys. Herää kysymys siitä, kuka oikeastaan lavastaa tilanteita näyttämään muulta kuin ne todellisuudessa ovat? Mitään muuta perustelua tälle esitutkintamateriaalin muokkaamiselle en ole keksinyt. Ohessa myös ensimmäisen ja toisen version sisällysluettelot ja molempien täysin identtinen kansilehti."
Täältä voi lukea mitä muuta on pimitetty:
http://www.mikkoniskasaari.fi/node/145
"Auerin mukaan esitutkinta-aineistosta on jätetty pois paljon rikoskomisario Juha Joutsenlahden tutkinnanjohtajuuden aikana kertynyttä aineistoa. Poliisi salasi esimerkiksi Tampereen Teknillisellä Yliopistolla tehdyn analyysin ja litteroinnin hätäkeskuspuhelusta, joka on surmajutun keskeinen todiste. TTY:n mukaan nauhoitus viittaa talossa olleen surmahetkellä vieraan henkilön. Lausunnon pois jättämistä ei ole merkitty pöytäkirjaan, ja puolustus sai siitä tiedon muualta kuin viranomaisilta, ja joutui myös hankkimaan lausunnon muuta kautta, kuin poliisilta."
Kaiken lisäksi Niskasaaren mukaan toinen tutkintajohtaja Pauli Kuusiranta on tehnyt tutkintapyynnön väärän ilmiannon takia Anneli Auerista, koska Anneli sanoi näyttelijä Tannerin vastaavan olemukseltaan tekijää, mutta ei silti väittänyt, että Tanner on tekijä. Tällaiset tutkintapyynnöt väärästä tunnistuksesta vaarantavat koko tunnistusmenettelyt. Kuka enää uskaltaa tunnistaa ketään ja mitään.
Niskasaari kirjoittaa:
"Tunnistaminen on ollut rikostutkinnassa ennenkin. Rikosylikomisario Pauli Kuusiranta on tehnyt vuonna 2009 tutkintapyynnön Anneli Auerista, väittäen tämän syyllistyneen väärään ilmiantoon, tunnistaessaan näyttelijän. Satakunnan poliisilaitokselta vahvistetaan, että tällainen tutkintapyyntö on tehty, rikostutkinta on suoritettu ja esitutkintapöytäkirja on päivätty tammikuussa 2010. Sitä ei kuitenkaan ole toimitettu syyttäjälle, vaan se on edelleen nykyisen tutkinnanjohtaja Erik Salonsaaren pöydällä. Häntä ei tavoitettu tätä artikkelia laadittaessa.
Tässä on pari hyvin poikkeuksellista kohtaa. Väärä ilmianto on rangaistavaa vain tahallisena tekona. Anneli Auer ei tunnistanut näyttelijää varmasti, vaan totesi tämän vastaavan ehdokkaista lähinnä tekijää. Hän arvioi myös tekijän olleen ehkä pidemmän kuin näyttelijä, mutta ruumiinrakenne täsmäsi. On perin harvinaista, että poliisi väittää tällaista varauksellista tunnistusta vääräksi ilmiannoksi. Tämä vaarantaa koko tunnistusmenettelyn, sillä todistajat ottavat riskin joutua itse syytetyiksi, jos erehtyvät."
Porilainen näyttelijä ja monet muut epäillyt muuten rajattiin ulos juuri DNAn perusteella, kun kerran löytynyt DNA kuuluukin nyt jollekin poliisimiehelle, niin kaikki epäillyt rajattiin ulos väärin peustein ja tutkinta tulisi aloittaa uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti