Auerin oli mahdotonta murhata miestään, uhri ja kamppailupaikan ympäristö oli täynnä ruskeankirjavia tekokuituja, jotka olivat lähtöisin hyökkääjän vaatetuksesta. Annelista taas ei löytynyt ensimmäistäkään ruskeankirjavaa tekokuitua. Anneli ei ollut vaihtanut vaatteita pistohaavan saatuaan eikä peseytymisestä ollut viemäreissä ja pesuhuoneessa jälkeäkään samoin jälkeäkään siitä rajusta kamppailusta jota hyökkääjä kävi Jukka S.Lahden kanssa ei ollut nähtävissä Annelissa, murhaaja on siis ulkopuolinen henkilö.
Hovioikeuden päätöksestä:
http://www.oikeus.fi/55277.htm
"Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnoista 1.8.2007, 8.10., 12.10. ja 16.12.2009 ilmenee, että ruskeankirjavia tekokuituja oli todettu kuituteipeistä, joita oli taltioitu Jukka Lahden kynnenalusnäytteistä sekä hänen yllään olleista t-paidasta ja alushousuista, makuuhuoneen lattialla olleista verisestä halosta, verisestä keittiöveitsestä, pussilakanasta ja arkun vieressä olleista housuista, sängyllä olleista halosta, pussilakanasta ja tyynyliinoista, terassin ovesta ikkuna-aukkoa reunustaneista lasinpalasista sekä oven alaosasta sisäpuolelta ja ovesta roikkuneesta verhosta kuin myös terassilla oven edessä olleista muovituolista ja lasten kurakintaasta päältä. Todetut ruskeankirjavat kuidut olivat olleet keskenään samanlaisia. Kyseisiä kuituja ei ollut todettu kuituteipeistä, joita oli taltioitu Anneli Auerin yllä olleesta punaisesta t-paidasta, terassilla oven edessä olleella muovituolilla olleesta lasten kurakintaasta päältä ja sisältä, terassilla oven edessä olleesta lasten kurakintaasta sisältä sekä sängyllä ja talon vaatekaapin hyllyllä olleista näppylähansikkaista.
Todistaja, keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion rikoskemisti ZU on hovioikeudessa kertonut, että erilaatuisista kankaista irtoaa eri tavoin kuituja. Kuituja voi irrota kankaasta esineeseen ensinnä siten, että ne ovat suoraan kosketuksissa toisiinsa, ja toisaalta siten, että kangas on kosketuksissa toiseen kankaaseen, joka taas on kosketuksissa esineeseen (ns. sekundäärikosketus). Kuituja voi irrota kankaasta esineeseen myös jonkin muun esineen tai esimerkiksi ihmisen ihon välityksellä. Jos kankaasta, kuten froteesta, irtoaa kuituja erittäin hyvin, kuidut voivat kulkeutua esineisiin ilmankin välityksellä. ZU on katsonut, että tapahtumapaikalta todetut ruskeankirjavat tekokuidut olivat olleet erittäin hyvin irtoavia, koska niitä oli ollut hyvin runsaasti.
Ruskeankirjavia tekokuituja on siis ollut terassilla, terassin oven ikkuna-aukossa ja makuuhuoneessa, joilla osin taloa tekijän on täytynyt liikkua, sekä Jukka Lahdessa, jonka kanssa tekijän on täytynyt olla tekemisissä. Sanotun perusteella voidaan päätellä, että tekijällä on ollut yllään vaate, josta mainitut kuidut ovat olleet peräisin. Koska kuidut ovat olleet ZU:n luotettavana pidettävän selvityksen mukaan erittäin hyvin irtoavia eikä kuitujen siirtymiseksi ole siis ollut tarpeen suora kosketus kuituja sisältäneen kankaan ja tapahtumapaikalla olleiden esineiden ynnä muun välillä, tekijän tarkempia liikkeitä ei voida kuitujen esiintymisen perusteella varmuudella päätellä.
Anneli Auerin yllä olleesta punaisesta t-paidasta ruskeankirjavia tekokuituja ei ole todettu. Riidatonta on, että vaatetta, josta ruskeankirjavat tekokuidut olivat irronneet, ei ollut löytynyt ja että kyseisten kuitujen alkuperää ei siis ollut saatu selvitettyä. Hovioikeus katsoo, että tapahtumapaikalta todetut ruskeankirjavat tekokuidut viittaavat siten ulkopuoliseen tekijään. Hovioikeus on edellä päätynyt siihen, että tekijällä on ollut yllään vaate, josta tapahtumapaikalta todetut ruskeankirjavat tekokuidut ovat irronneet. Hovioikeus on myös selostanut, että Anneli Auerin yllä olleesta punaisesta t-paidasta ei ollut todettu ruskeankirjavia tekokuituja.
Poliisin tullessa paikalle Anneli Auerilla on ollut yllään vain mainittu t-paita, joka on ollut vasemman rinnan kohdalta verinen, sekä alushousut. Hänellä on ollut vasemmalla rintakehässä pistohaava ja oikean jalan jalkapöydällä verta. ZX:n kertomuksesta ilmenee, että Anneli Auerin t-paidassa oli vasemman rinnan kohdalla ollut reikä. Pistohaavasta oli vuotanut märkää verta t-paidalle ja veri oli imeytynyt t-paitaan. Jos Anneli Auer olisi piston saatuaan ja t-paidan tahriinnuttua vereen ottanut t-paidan pois päältään ja myöhemmin pannut sen takaisin päälleen, t-paidassa vasemman rinnan kohdalla ollut veritahra olisi tahrannut t-paitaa myös muilta osin. Koska t-paidassa ei ollut kuitenkaan ollut tällaisia muita veritahroja, ZX:n arvion mukaan oli ollut mahdotonta, että Anneli Auer olisi piston saatuaan ottanut t-paidan pois päältään ja pannut sen takaisin päälleen. ZX:n luotettavana pidettävä selvitys huomioon ottaen hovioikeus toteaa, että Anneli Auer ei ole voinut ottaa t-paitaa pois päältään sen jälkeen, kun hän on saanut pistohaavan rintakehäänsä.
Hovioikeus on edellä päätynyt siihen, että toinen tekoväline on todennäköisimmin ollut jokin muu esine kuin halko.
Mainituista seikoista ja päätelmistä seuraa, että Anneli Auerin olisi hätäkeskuspuhelun päätyttyä täytynyt ottaa päältään pois veriset, ruskeankirjavia tekokuituja sisältäneet vaatteensa, peseytyä Jukka Lahden verestä, pukeutua t-paitaan, pistää itseään jollakin teräaseella sekä pestä mainittu teräase verestä. Hänen olisi lisäksi täytynyt hävittää veriset vaatteet ja toinen tekoväline. Hänen olisi myös tässä tai aikaisemmassa vaiheessa täytynyt hävittää kengänjälkiin sopivat kengät. Syyttäjä on katsonut, että Anneli Auerin oikean jalan jalkapöydällä ollut veri on ollut peräisin hänen kädessään pitämästä tekovälineestä ja että mainittu veri on ollut Jukka Lahden verta. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, kenen verta Anneli Auerin oikealla jalalla on ollut. Koska Anneli Auerilla on ollut rinnassaan pistohaava, mahdollista on, että veri on ollut hänen omaansa. Lisäksi, kun otetaan huomioon, että Anneli Auerin olisi pitänyt peseytyä Jukka Lahden verestä, olisi hyvin epätodennäköistä, että hänen jalalleen olisi kuitenkin jäänyt tämän verta. Vanhempi konstaapeli ZQ:n kertomuksesta ilmenee, että hän oli päivä tai kaksi tapahtumien jälkeen tutkinut talon pesuhuoneen ja WC:n ja etsinyt muun muassa viemäreistä esimerkiksi veren huuhtelemisesta peräisin olevia verijälkiä. Mitään erityistä ei ollut kuitenkaan löytynyt. Vanhempi rikoskonstaapeli ZY:n kertomuksesta ilmenee, että hän oli käynyt seitsemän tai kahdeksan päivää tapahtumien jälkeen tutkimassa muun ohella pesuhuoneen eikä sieltä ollut löytynyt mitään asiaan liittyvää."
Tekijän täytyi olla myös erittäin verinen, kuten Mäkinen todisti:
"Kaikissa olosuhteissa tekijän on täytynyt runsaasti vereentyä. Verisiä
jälkiä oli sisällä ja ulkona. Verta oli mennyt myöskin rikotun ikkunan
alareunan lasin jäänteiden väliin, todennäköisesti tekijän ikkunasta
poistuessa. Myös ulkoterassilla oli veripisaroita."
Annelissa ei mistään kamppailusta ja vereentymisestä ollut jälkeäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti